Tänäaamuna klo 7 iski elämää suurempi eksistentiaalikriisi olemisen tuskan koko volyymillä. Mies koputti olkapäähän että "sun vuoro herätä lastenhoitovuoroon." Oma riekkuminen olisi päässyt hyvään vauhtiin ellei päässä olisi jyskyttänyt, että näytelmää seuraa kolmevuotias rintaperillinen, jonka elämän tukipilari olen. Mies yritti parhaansa mukaan seisoa kuin ikihonka, naistensa ainoa turva vaikka minun teki mieli toistella pettymykseni hänen vuorovaikutustaitoihinsa ja oman nukkumiskykyny  rajallisuuteen. Repeilin ja nyyhkytin. Hulluksi meinasin tulla, mutta en kai tullut. Unen puute on vaarallista, hyvät ihmiset! Samoin läpikäymättömät tunteet!

Olin päättänyt olla pilaamatta totaalisesti tyttären päivää, muttä kyllä siihen pari rentouttavaa luonnontuotetta (teaniinikapselia) tarvittiin. Keskustelin miehen kanssa elämän peruskysymyksistä, kuten siitä, mihin hän uskoo. Muutaman tunnin sisällä kävi ilmi, että minä etsin elämän tarkoitusta, koska en ole saattanut täysin absorboida vanhempieni arvomaailmoja (kummallakin omansa). Mieheni sen sijaan etsii ruokailuryhmän tuolista irronneita muttereita. Goshhhh! Ne mutterit löytyivät, mutta omani ovat vielä hukassa.

Lenkkikaveri keskiviikkona kommentoi, että kuullostan kysymyksineni siltä että hurahdan vielä johonkin uskontoon, kun puhuin käyneeni läpi monta verkkosivua itsensä löytämisestä ja suunnittelen tilaavani cd:n joka auttaa löytämään oman paikkansa työelämässä. Totesin, että mieluummin perustan oman uskontokunnan. Mikäli perustaisin, sen riittinä olis todennäköisesti yölliset valvontamenot etenkin täydenkuun aikaan (eikös nyt ole se kuun vaihe menossa?). Toisaalta kuitenkin olen pyrkinyt löytämään tekijöitä, jotka pikemmin edistävät kuin estävät henkistä hyvinvointia. joten olisko ne terveelliset elämäntavat sitten kymmenen käskyä, jotka rikotaan? Vai olisko no teesit, joita noudattamalla pääsee unen ihanaan nirvanaan ja ruumiin temppeli voi hyvin? Joka tapauksessa, tässä ne tulee:

1. Alhainen verensokeri aiheuttaa masennusoireita. Siksi tulee syödä säännöllisesti ja mielellään ruokaa, joka pitää verensokerin tasaisena. Kasviksia puolet lautasesta, loppu osa kuten lautasmalli neuvoo, mutta ei nopeita hiilreita niin paljon.

2. Liiku. Puoli tuntia päivässä tai ainakin kolme kertaa viikossa, mutta oikealla asenteella. Älä suorita vaan nauti! Siitä saa elämäniloa. Jos vanha trauma estää nauttimasta liikunnasta, mene terapiaan. Hoida itseäsi.

3. Panosta vuorovaikutustaitoihin. Älä tyydy vain ylenpalttiseen huulenheittoon ja vitsinkertomiseen tai tilittämiseen. Mieti vuorovaikutuksen dynamiikkaa, tunteita ja selitysmalleja toimintasi takana. Älä nimittele ja riko vaan rakenna ja paranna. Hanki koulutusta. Kursseja riittää. Esim. pariskunnille http://www.mervijamatti.fi/?lang=04_kurssit&path=70_Rakentava%20valinta,  etsi tietoa myös transaktioanalyysistä esim.http://www.helsinki.fi/~jmikkone/arkisto/TA/transaktioanalyysi.htm. Opiskele puheviestintä- ja ilmaisutaitoja.

4. Etsi onnea elämän pienistä asioista. Tämä on itselleni vaikeaa, se vaatii harjoittelua. Hemmottele itseäsi jollain muulla kuin viikonloppukännillä, ylensyömisellä tai tripillä. Kokeile vaikka intialaista päähierontaa, jotain rentoutushoitoa tai käytä bilerahat siihen että  matkustat jonkun kaverin luokse ihan vaan näkemisen ilosta.Itse sorrun tuohon syömiseen. Se ketuttaa.

5. Tunne itsesi. Opettele tuntemaan. Kuuntele itseäsi ja ole selvillä, mitä todella elämältäsi haluat.

Itse todellakin vasta opettelen.