Eivätkö nämä ajatukset unettomuudesta ja elämästä kosketa ketään muuta kuin minua?

Nyt on yö ja minä olen yksin. Elämä on muutoksessa ja resursseja on liian vähän. Lisäksi päätin aloittaa kevyemmän ruokavalion ja tulokset ovat havaittavissa. Aivot masentuvat, kun niillä ei ole oikeanlaista polttoainetta. Oh dear, oh dear.

Voisi luulla, että täällä nettiavaruudessa saisi jonkinlaista vastakaikua ajatuksilleen. Silläkin uhalla että kuullostan lähes surkuhupaisalta, kysyn: miksi kukaan ei kommentoi mitään?  Olisi kiva kuulla, mitä ajatuksia nämä kirjoitukset herättävät. Vai herättävätkö mitään?

Minä ainakin heräsin yöunilta aivan väärään aikaan.

 

 

 

 

 

 

 

Tänäaamuna klo 7 iski elämää suurempi eksistentiaalikriisi olemisen tuskan koko volyymillä. Mies koputti olkapäähän että "sun vuoro herätä lastenhoitovuoroon." Oma riekkuminen olisi päässyt hyvään vauhtiin ellei päässä olisi jyskyttänyt, että näytelmää seuraa kolmevuotias rintaperillinen, jonka elämän tukipilari olen. Mies yritti parhaansa mukaan seisoa kuin ikihonka, naistensa ainoa turva vaikka minun teki mieli toistella pettymykseni hänen vuorovaikutustaitoihinsa ja oman nukkumiskykyny  rajallisuuteen. Repeilin ja nyyhkytin. Hulluksi meinasin tulla, mutta en kai tullut. Unen puute on vaarallista, hyvät ihmiset! Samoin läpikäymättömät tunteet!

Olin päättänyt olla pilaamatta totaalisesti tyttären päivää, muttä kyllä siihen pari rentouttavaa luonnontuotetta (teaniinikapselia) tarvittiin. Keskustelin miehen kanssa elämän peruskysymyksistä, kuten siitä, mihin hän uskoo. Muutaman tunnin sisällä kävi ilmi, että minä etsin elämän tarkoitusta, koska en ole saattanut täysin absorboida vanhempieni arvomaailmoja (kummallakin omansa). Mieheni sen sijaan etsii ruokailuryhmän tuolista irronneita muttereita. Goshhhh! Ne mutterit löytyivät, mutta omani ovat vielä hukassa.

Lenkkikaveri keskiviikkona kommentoi, että kuullostan kysymyksineni siltä että hurahdan vielä johonkin uskontoon, kun puhuin käyneeni läpi monta verkkosivua itsensä löytämisestä ja suunnittelen tilaavani cd:n joka auttaa löytämään oman paikkansa työelämässä. Totesin, että mieluummin perustan oman uskontokunnan. Mikäli perustaisin, sen riittinä olis todennäköisesti yölliset valvontamenot etenkin täydenkuun aikaan (eikös nyt ole se kuun vaihe menossa?). Toisaalta kuitenkin olen pyrkinyt löytämään tekijöitä, jotka pikemmin edistävät kuin estävät henkistä hyvinvointia. joten olisko ne terveelliset elämäntavat sitten kymmenen käskyä, jotka rikotaan? Vai olisko no teesit, joita noudattamalla pääsee unen ihanaan nirvanaan ja ruumiin temppeli voi hyvin? Joka tapauksessa, tässä ne tulee:

1. Alhainen verensokeri aiheuttaa masennusoireita. Siksi tulee syödä säännöllisesti ja mielellään ruokaa, joka pitää verensokerin tasaisena. Kasviksia puolet lautasesta, loppu osa kuten lautasmalli neuvoo, mutta ei nopeita hiilreita niin paljon.

2. Liiku. Puoli tuntia päivässä tai ainakin kolme kertaa viikossa, mutta oikealla asenteella. Älä suorita vaan nauti! Siitä saa elämäniloa. Jos vanha trauma estää nauttimasta liikunnasta, mene terapiaan. Hoida itseäsi.

3. Panosta vuorovaikutustaitoihin. Älä tyydy vain ylenpalttiseen huulenheittoon ja vitsinkertomiseen tai tilittämiseen. Mieti vuorovaikutuksen dynamiikkaa, tunteita ja selitysmalleja toimintasi takana. Älä nimittele ja riko vaan rakenna ja paranna. Hanki koulutusta. Kursseja riittää. Esim. pariskunnille http://www.mervijamatti.fi/?lang=04_kurssit&path=70_Rakentava%20valinta,  etsi tietoa myös transaktioanalyysistä esim.http://www.helsinki.fi/~jmikkone/arkisto/TA/transaktioanalyysi.htm. Opiskele puheviestintä- ja ilmaisutaitoja.

4. Etsi onnea elämän pienistä asioista. Tämä on itselleni vaikeaa, se vaatii harjoittelua. Hemmottele itseäsi jollain muulla kuin viikonloppukännillä, ylensyömisellä tai tripillä. Kokeile vaikka intialaista päähierontaa, jotain rentoutushoitoa tai käytä bilerahat siihen että  matkustat jonkun kaverin luokse ihan vaan näkemisen ilosta.Itse sorrun tuohon syömiseen. Se ketuttaa.

5. Tunne itsesi. Opettele tuntemaan. Kuuntele itseäsi ja ole selvillä, mitä todella elämältäsi haluat.

Itse todellakin vasta opettelen.

 

 

 

 

 

Niin. Siis valvon taas. Toinen kerta tällä viikolla?

Flunssa vaivaa, mutta myös ketutus. Sitä ei vaan saa aikaseks avata suutaan ihmisten aikaan, jotta vois jutella oikeista asioista. Kaikki tunteet puskee pintaan illalla. Telkkari vie ihan liikaa aikaa, ja remontti ja lapsenhoito ja tietokone ja yleinen puutuneisuus. Illalla leffan jälkeen mies luki iltalukemiseksi pätkän tuosta huolestumiskirjasta. Oli kyllä jo sitä ennen sellanen olo että taas mielessä pyörii taustalla joku vaiva, mutta kirja nosti ne pintaan. olisin halunnu jutella ja tein niinku on sovittu, jos haluan yöllä keskustella huolistani: sanon että hei, nyt haluan jutella. Mies ynsi jotain. Tilitin. Ja kohta kuuluu kuorsaus.

Sapettti niin että piti lähteä yökävelylle. Kun tulin takaisin, mies istu huolestuneena sohvalla. Olin rauhallinen ja yritin vastailla kysymyksiin. Yritin kertoa, mitä olin silloin sanonut kun mies alotti kuorsaamisen, koska hänellä ei ollut mitään mielikuvaa asiasta. Ihan ymmärrettävää sinällään. En vaan päässyt enää kiinni siihen tunteeseen, jota olin silloin purkanut . Olin sanomassa samaa asiaa, mutta vihaisena enkä päässy loppuun kun mies halusi kertoa siitä että kuorsasi koska oli väsynyt remontista ja kaikesta. Totta nyt sen tiiän. Pitikö silti keskeyttää? Ei niitten syvimpien tunteiden kertominen oo mulle mitenkään helppoa. Se on tullu selväks että hän haluaa nukkua. Ketuttaa. Mieluummin olisin hiljaa, mutta kun mies vaatii puhumaan. Hemmetin vaikea kun aina alkaa suututtaa! Käskin sen painua takas nukkumaan, olin liian vihanen juttelemaan yhtään mistään.

Niin että täällä sitä nyt valvotaan. Edelleen. Yksin. Kele.

1. Jos jotain kauheaa voi tapahtua, sinun tehtäväsi on kantaa siitä huolta.

2. Älä hyväksy epävarmuutta - sinun on tiedettävä varmasti.

3. Suhtaudu kaikkiin kielteisiin ajatuksiin kuin ne olisivat totta.

4. Kaikki se paha, joka voi tapahtua, on heijastusta siitä millainen sinä olet ihmisenä.

5. Epäonnistumista ei voi hyväksyä.

6. Hankkiudu älittömästi eroon kaikista kielteisistä tunteista.

7. Käsittele kaikkia asioita kuin hätätilannetta.

 Lähde: Robert L. Leahy : ÄLä huoli. Seitsemän askeleen ohjelma sinulle, jolle monet asiat aiheuttavat huolta.

Jep, näistä tunnistan itseni. Kyseisillä ohjeilla pääsee jo pitkälle panikoinnissa.

Aion lukea kirjan ja käsitellä sen sisältöä tässä blogissa sitä mukaa kun muilta murehtimisilta ehdin.

Nyyyyt väsyttää.

 

 

 

ÄRsyttävää, ei nukuta. En arvannu ettei uni tule. Tai ehkä aavistin. Halusin katsoa ohjelman toisensa perään. Ensin unelmien poikamiehen, sitten Näkijän ja Marian. Sen jälkeen uutiset ja Frasierin. Sitten aloin kuuuntelemaan kuunnelmaa. Eilen se toimi hyvin, viimeisestä tarinasta en muista mitään koska nukahdin kesken.

Tänään lihaksia kiristää. Ulkoilin tunnin ja kaksikymmentä minuuttia vaihtelevassa maastossa ja sain jutella pääni tyhjäksi. Vai saako uusi tuttava miettimään liikaa asioita? Jokin ärsyttää ja saa olemaan karvat pystyssä. En halua liian läheiseksi tuttavaksi, koska koen että olemme liian erilaisia.

Kotona puhuin toisen ystävän kanssa puhelimessa, puimme enimmäkseen hänen asioitaan. Sitten soitti äiti joka halusi puhua uudesta miesystävästään. Se oli oikeastaan hyvä keskustelu. Kolmannelle kaverille laitoin tekstarin pitkästä aikaa, kyselin seuraa parin viikon päähän. Neljännen kanssa sovin 4v.-synttärikekkereille menosta.

Tiedän, mikä ahdistaa. Se on se Gragun palauttaminen. Homma tökkii taas. Yritän paeta jonnekin. Mutta en pääse karkuun. Joka paikkaa kiristää. Aamulla oli iskiashermossa vihlontaa ja nyt tuntuu siltä että jalkoja pakottaa ihan kohta. Lapaluut jumettaa ja niska vetää kasaan... äh...mikään ei ole kropassa(kaan) oikealla paikalla.

En juonu yrttiteetä, en kuunnellu rauhottavaa musiikkia. En syöny unipilleriä enkä rentouttavaa luonnontuotetta. En käyny lämpimässä suihkussa, en kirjottanu päätäni puhtaaks ennenku vasta nyt.  Ei menny mikään oikein tänään. Ettensanosettä voifusk. Miks pitää ihmisen olla niin tyhmä ?

Huomenna on taas hyvä alkaa hommiin. Greit.